keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Piskuinen patti

Odotellaan eläinlääkäriä ja rauhoituspiikkiä

Jekku kelli harmaalla tähtipeitolla Tornion lammastilalla sijaitsevalla mökillä tyytyväisenä ja nautti masurapsutuksista, mitä sille teen usein, kunnes sormeni osui pieneen mustaherukan kokoiseen pattiin pippelin etupuolella 1.5cm nisästä. Patti ei ollut vielä ihon tuntumassa ja sen olemassa oloa ei tiennyt jos ei tiennyt missä kohtaa se tarkaalleen oli. Jekun elosta tai kunnosta vielä vähemmän havaitsi, että sen kehossa oli ylimääräinen salamatkustaja. Sitä muutama muukin tunnusteli ja kaikki tokaisivat, että harmiton rasvvapatti. Tässä vaiheessa olin jo varannut ajan omalle eläinlääkäriasemalle ja kun reissusta palasimme lauantaina, niin maanantaina olimme eläinlääkärillä.

Patista otettiin rauhoittamatta neljä ohutneulanäytettä (virallinen raportti alla) ja täytyy sanoa, että se näytti aika karulle touhulle, kun eläinlääkäri pisteli tylsähkön oloisella lyhyellä piikillä pattia useita kertoja, ja tämä toistettiin neljä kertaa. Samalla eläinlääkäri teki perustutkimuksen, eikä niissä ihmeempää löytynyt - sydän löi normaalisti, imusolmukkeet normaalit ja keuhkoäänetkin hyvät. Anaalirauhaset tyhjennettiin, kun niitä ei ole koskaan tyhjennetty eikä niissäkään ollut kuin kohtalaisesti täytettä. Eturauhanen oli hieman koholla, ei niin selkeä V-kirjain, mutta juoksuiset nartut saattavat eturauhaseen vaikuttaa niin sekään ei sinänsä ollut hälyyttävää. Kustannuksia tästä reissusta tuli 170€ ja jäimme odottamaan ulkopuolisen patologin tulosta ohutneulanäytteestä.

Tutkimus tehtiin tosiaan maanantaina ja torstaina eläinlääkäri soitti - hän puhui pitkään ja suurin osa meni ohi, mutta yksi asia oli varma - patti oli mahdollinen mastulokasvainepäily ja vaatii kiireellisen leikkauksen.  Maanantaina oli leikkaus ja se meni hyvin - patti poistettiin laajoin marginaalein ja lähetettiin eteenpäin patologille tutkittavaksi. Viikon verran menee tuloksen saamisessa missä varmistuu kasvaintyyppi ja sen luokitus.  Samalla otettiin kolme eri keuhkoröngten kuvaa ja sain olla mukana kuvien ottamisessa pitämässä ts. vetämässä Jekkua etutassuista. Näissä kuvissa ei näkynyt viitteitä kasvaimesta ja mikäli olisi näkynyt, niin patin poistoon ei olisi välttämättä kannattanut edes lähteä, kun se olisi vain saanut kasvaimet ärsyyntymään. Muutenkaan mitään patteja ei kannattaisi puristella tai painella.

Leikkaukselle tuli kustannuksia 494€, mikä sisälsi keuhkorg-kuvat 50€ ja ulkopuolisen patologin tutkimuksen 70€.

Jekun siskolta itseasiassa poistettiin parisen kuukautta sitten pahalaatuinen nisäkasvain, mikä oli tyyppiä I ja tämä oli vauhdittava asia Jekunkin prosessista.

Nyt ollaan leikkauksen jälkeen oltu parisen päivää kotona ja ruoka maittaa. Maksanmakuiset kipulääkkeetkin menevät ihan nameina ja niitä saa vain aamuisin. Kipulääkkeet ovat vahvoja ja niissä riittää tehoa vuorokauden verran. Leikkaushaava näyttää hyvältä, hieman normaalia turvotusta ja pientä eritettä. Jekku on aika tavalla normaali - vaatii rapsutuksia, heiluttaa häntää, mutta onneksi se leikkivire on vielä poissa, kun pari viikkoa täytyy olla hissukseen ja vain hihnalenkkejä tehdä. Eikä saa päästää ulos puutarhaan. Kauluri on aina öisin ja kun ei ehdi vahtia, mutta päivällä sillä on tämmöinen DIY suojapuku tehtynä miesten t-paidasta. Leikkaushaava tällä erää ei ainakaan tullu sitä niin kiinnostavan. Pienten lenkkien jälkeen laitan sille "karatevyön" - niin ikään t-paidasta leikatun ohuen suikaleen minkä sidon selän päälle, jotta herra pääsee itse putsaamaan pippelinsä - on niin uroksille tärkeä juttu hoitaa omaa hygieniaansa juuri tuolla alueella.

Leikkaushaava tosiaan sijaitsee noin 6cm ennen pippeliä etujalkoihin päin, joten se on aina kriittisessä kohdassa uroskoiralla.


OHUTNEULANÄYTTEEN RAPORTTI:
"Submitted were 5 unstained smears. A Pappenheim-staining was performedaccording to the standard operation procedure. High numbers of round cells were present. The cells were well-differentiated, with numerous distinct metachromatic stained granules and uniform small nuclei, which were obscured by granules. Anisocytosis and anisokaryosis were mild. Mitotic figures were absent. Multifocally, granules were released and scattered through the background. Low numbers of eosinophils and high numbers yof erythrocytes were found. Bacteria or fungal organisms could not be found within the examined smears.

Interpretation

Cytological examination was suspicious for a well differentiated mast cell tumor.

Histopathological examination is recommended in order to perform a grading of the mass (grade I to III (Patnaik, 1984), and high-grade and low-grade (Kiupel et. al, 2011)).

Additionally with paraffin embedded tissue an immunohistologic examination would be possible, too. The degree of proliferation (Ki-67) and the distribution pattern of the C-kit receptor seems to have an influence on the prognosis, especially in grade I and II tumors. Cytology is not suited to perform these gradings and further immunohistochemistry."



Tässä muutamia kuvia matkan varrelta:


Kotona leikkauksen jälkeen


Jekku kotiutui viideltä iltapäivältä ja oli hyvin väsynyt. Se piippaili ja sen vierellä täytyi olla, ja pitää tassusta kiinni. Sen ääni oli karhea leikkauksessa käytetyn leikkausputken vuoksi.

Iltasella vaihteli vähän paikkaakin ja käytiin muutaman kerran ulkona kokeilemassa tulisiko pissaa-  jalannostorefleksi oli, muttei tullut kuin pari tippaa.



Leikkausarpi leikkauspäivän illalla - turvonnut.



Leikauksen jälkeinen aamu:



Eilen illalla kuvattu, reippaana ollaan uudessa "hienossa" pyjamassa vai taikaviittako tämä on?


Myöskin eilisillalta. Vähän tylsää on kun Jippo meni aamulenkille Iitun kera eikä tullutkaan takaisin. Iitun emäntä laittoi viestiä, että palauttaa Jipon vasta tänä iltana - se sopii oikein mainiosti, kun Jekku voi rauhassa tylsistyä ja nukkua rauhassa. Toisaalta taas myös kaveruksia ei voi samaan aikaan edes lenkittää.


Tänä aamuna lenkkeilemässä lähimetsässä.


Leikkashaava aamulla, ei niin kovin turvonnut enää eikä eritteitäkään ole juuri tullut.


Terassilla tuulettumassa vahdinnan alaisena.
Vähän tylsää kun ei pääse tuonne pihalle säntäilemään kahteen viikkoon...




.. ja siksi se mököttääkin. Mutta tällaista tällä erää - ei niin kivoja uutisia ja viikko vielä vietetään sydän kurkussa miettien patologin lausuntoa.

2 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Voihan patti sentään! Onneksi se on nyt poistettu ja tervehtyminen saa alkaa. Noi haavat näin syksysellä pakkaavat kestää parantua vähän kauemmin kuin muuna vuodenaikana, mutta koirilla silti yleensä nopeampaa kuin vastaava ihmisellä. <3 Pikaista paranemista!

Tuli niin muistoja mieleen oman koiran nisäkasvaimesta, joka ei ollut havaittaessa nuppineulan päätä suurempi. Siitä ei edes yritetty ottaa mitään näytteitä, vaan ellä poisti sen ja reilusti ympäristöä samalla, kun koiralta otettiin kohtu ja munasarjat pois. Pahanlaatuinen oli, että hyvä kun havaittiin noin pienenä. Monta vuotta eli vielä tämän jälkeen, ja muuhun kuoli, että hyvät on tulevaisuudennäkymät nykyään näissäkin tapauksissa. Hyvä, kun ei jää odottamaan ja miettimään onko hyvää vai pahaa.

Syksyjatkoja!

quu kirjoitti...

Heippa MinZ! Kiitos tsempityksestä :) Patologin lausuntokin tuli ja kasvain oli tyyppiä 1 eli on kiltein pahalaatuisista. Toivotaan ettei niitä enää tule. Itselle ainakin tärkeää tietää millaisen pahiksen kanssa on tekemisissä ja siksi halusin patologin tutkimuksen, vaikka tieto lisää tuskaa niin joskus se voi helpottaakin.