Päiväretkeilyä harjulla

Tasoittava lenkki harjun metsässä oli passeli eiliselle retkeilypäivälle. Harjulla riittää polkuja sinne tänne, laajoja väyliä aina pikkuisiin kiemurteleviin polkuihin kivien lomassa. Samalla kartoitettiin minne kaikki polut kulkevat ja miten niistä yhdistämällä saisi mukavan pituisen lenkin.

Pakkasin eväät matkaan ja flexit sai kätevästi repun vyötäröhihnaan ja sitten vain menoksi. Yllättävän hyvin mentiin ilman suurempia sotkeutumisia.

Normaaliperusviivalla oli käynnissä mittaukset - häkkien luukut oli avoimena ja mittalaitteet välkkyivät. Jippoa kovasti kiinnosti nämä kummat vinkuvat ja välkkyvät mittarit.

Poluilla liikkuu paljon koirakoita, mutta nyt löytyi sopiva soppi vähän syrjemmästä ja leipien sekä kaakaoherkuttelun ajan pojat saivat leikkiä, kelliä ja hömpötellä. Lopultahan sieltä tulikin koirakko vastaan ja pojat täytyi ottaa kiinni.

Metsä vilisi yläkoululaisia poikia suunnistuksen parissa, osa tuntui olevan ihan hukassa ja osa kuunteli kaijuttimilla örinämusiikkia, mutta oli heitäkin jotka olivat suunnistustehtävän tehneet.

Kesällä ostettiin Varustelekasta Mil-Tec Assault Pack-reppu, mikä soveltuu päiväretkeilyyn ja tämä on todella mukava kantaa ja taskuja löytyy paljon

lll

Sunnuntairetki 3/3: Liesjärven kansallispuisto/Pitkäkärki

Liesjärven kansallispuistossa riittää nähtävää joten jatkoimme Korteniemen perinnetilalta kohti Pitkäkärkeä (kartta).   Leveältä polulta olisi päässyt Ahonnokan luontopolulle (1,3km), mutta se jäi ensi kertaan kuten myös Kyynäränharju ja Savilahti.

Vähän jännitystäkin löytyi matkan varrelta, kun eteen tuli lammasaita ja Jippo meni katsomaan liian lähelle ja sai ammottavan sähköiskun. Kyllä pieni koira kiljaisi kovasti ja ihmetteli mitä tapahtui. Poikkesimme sähköaitakohdan jälkeen polulta niin kauniille rannalle. Eräs nimeltä mainitsematon pääsi hieman uimaankin.

Kauniin ja helppokulkuisen polkuosuuden jälkeen myrskytuhot vaikeuttivat kulkua ja kaatuneiden puiden ylitse saisi kiivetä kerran jos toisenkin. Eteneminen oli hitaampaa ja työlästä hirvikärpästen pörrätessä hiuksiin.

Toinen yllätys matkan varrella oli lammasaitaus johon oli pieni portaikko. Ei muuta kuin kapuamaan ja Jipon suureksi pettymykseksi lampaat olivat poissa aitaukseen päästyämme. Tämäkin oli varsin hauska toteutus Liesjärven kansallispuistossa.

Lopulta pääsimme Pitkäkärkeen ja penkki oli aseteltu rannalle ja saimme katsella kaunista järvimaisemaa syöden leipiä ja jugurttia. Koiria ei arvannut päästää vapaaksi, sillä olimme edelleen lammasaitauksessa.

Ilta alkoi hämärtyä metsän keskellä, mutta kaunis sammalmetsä hämmensi mieliä samalla kun jalat kävelivät kovempaa hirvikärpästen hyökkäysten lisääntyessä. Aivan mieletön paikka (jos hirvikärpäset jättää huomiotta) ja tännehän on päästävä uudelleen. Innoisssani katselinkin jo uusia reittejä ja tulette takuulla yllättymään.