Vieraita

 

Saimme viikonloppuvieraita, kun kepo saapui viikonlopuksi meitä katsomaan.

Lenkkiseura on ollut tervetullutta ja olemme saaneet treenata poikien luoksetuloja - kutsuneet luokse vuoron perään. Monesti pojat ottivat varaslähtöjä, kun käsittivät mistä on kyse. Vaikeutimme hommaa kutsumalla luokse vain etunimellä ja muutaman harhareissun jälkeen pojat kuuntelivat tarkasti ettei tule vaan turhia juoksuja.

Kävimme kepon kanssa Ähtärin eläinpuistossa päiväreissulla ja illalla tehtiin eväsretki sänkipellolle, ensin kuitenkin hulvatonta kiekonnoutoa ja muuta hassuttelua.

Jekulle kiekko on se paras lelu ja se noutaa sitä oikein mielellään. Olen opettanut Jekun myös jättämään kiekon eli se istuu tai makaa paikallaan ja kiekon lentäessä se patoaa energiaa ja lähtöluvalla sinkoutuu kiekon perään. Malttia vaativa tehtävä on hyvä keino opettaa rauhoittumista ja kuuntelutaitoja. Tässä Jekun kiekkohössöttämistä:

 Jekun noutaessa kiekkoa Jippo keskittyi haalimaan nameja perustottelevaisuustempuilla.

"Seiso"

"Istu"

"Tule"

Sitten oli vapaata toimintaa..

Hyväntuuliset reippailijat odottelivat jo siankorvaherkkuja.

 Jekun turkkitilanne on tällä hetkellä hyvin niukka. Pohjavilla alkanee piakkoin kasvamaan. Pöksyt ja häntä on kyllä varsin komeat vielä!

Syyspäivä

 Kepo tuli viikonloppuvierailulle ja lähdettiin pitämään poikien kanssa hauskaa sänkipellolle. Pojat nauttii kepon seurasta kovasti. Tässäpä kuvia aurinkoisesta syyspäivästä.

Kuvia tulee myöhemmin lisää.

Härmä rn

Lauantaina ajeltiin Jipposen kanssa naapuriin, kun näyttelyt oli vain 15 kilometrin päässä eli kotinäyttelyistä kyse.

Näyttelypaikaksi oli valikoitunut Härmän ravirata. Esiintymisalusta oli hyvä, mutta kovin oli ahtaasti aseteltu kehät etusuoralle, joten aikamoista puikkelua omalle kehälle ja takaisin. Tilaa oli kyllä sitten liikutella koiraa ja sai rauhassa harjoitella.

Mukavasti Jippo suhtautui kaikkiin koiriin. Se ei ollut liian innokkaana menossa tutustumaan, mutta jos kuonon eteen ilmestyi minkä tahansa rotuinen uros, niin se nuuhkaisi ja jatkoi matkaan minun hoputtamana. Iloisesti heilutteli häntää ja olisi halunnut moikkailla, muttei ylenpalttisesti että pysyi kuulollakin,  Kevythäkissä nojaili toiseen seinään ja tutkaili harmaiden kehää ennen meidän esiintymistä.

Olen niin suunnattoman iloinen siitä, ettei Jippo turhanhauku eikä murise kenellekään. Esiintyminen oli kyllä häsläämistä, kun neitikoiriin päästin tutustumaan ennen kehään. Kivasti esiintyminen kuitenkin meni. Tuomarina oli Leni Finne, joka tiukasti arvioi koirat. Kolme urosta kahdestatoista sai ERI SA:n ja erinomaistakin jakoi niukasti. Meille tuli Ei Hassumpi arvio. ;) Avoimessa luokassa oli kaksi muuta urosta joten me sijoituttiin kolmanneksi, tulos siis:

AVO-EH AVK3

 "Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Niukahko eturinta. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Ok takakulmaukset. Kovin ahdas takaa." 


Täytyy toivoa, että takaosaan kehittyy vielä lihaksistoa tukemaan ahtaita takaliikkeitä. Etuosan rakenteellehan ei voi mitään.

Kuvia en ottanut, ja ei meistäkään taidettu yhtään kuvaa ottaa.  

Tyttökoiriin nuoriherra yritti kovasti tehdä vaikutusta ja vähän sulhotiedusteluakin tuli, että oikein mukava näyttelypäivä kaikin puolin. Parasta oli kuitenkin palata kotiin ja nähdä koirapoikien riemu. Jipon oli ollut Jekkua kovin ikävä ja Jekku olikin lenkitettykin valmiiksi isän toimesta. 

Eikä kastuttu! Saavuttiin näyttelypaikalla autoon juuri ennen kuin sade alkoi. :)

Pihailua

Ikijään pennut

Käväisin ihastelemassa 4,5 viikkoisia Ikijään G-pentuja - pentujen ihana emo on Sipi:

Kotiin jäävä Manna:

Muita pentukuvia:

Potretteja:

Pentueen ainut uros:

Kaikki pentukuvat täällä:

Yhteispotretteja

Epätoivoista ottaa järkevää yhteispotrettia, kuten kuvista näkyy.. :D

Jekku niin rrrrrakastaa, tai sitten ei tällä hetkellä juuri huvita liiallinen läheisyys kun olisi kivempaakin tekemistä.

Keskustelua käytöksestä - ei taidettu kuunnella.

Mike

Tässäpä olisi seuraava projekti - tutustuttaa pojat kepon kissoihin. Kuvassa on toinen sisaruksista, Mike, leikattu kolli. Yrsa-neiti on Mikeä pienempi mutta sekin on pikimusta, vain hieman valkoisia karvoja rintakehässä.

Nämä ovat mainioita otuksia. Asuneet sisäkissoina nelisen vuotta ja nyt kepon muutettua rivariin on ollut mahdollisuus ulkoiluttaa kissoja. Aluksi tekivät tuttavuutta ulkomaailmaan valjaissa ja sittemmin vapaana. Kissat eivät kauas mene aidatulta pihalta ja jäävät portille maukumaan jos isäntä menee pois pihalta. Kissat ovat ihmetelleet pihan linnustoa ja ötököitä aina palaten sisälle jos säikähtävät jotain.

Keppimestarit