Haukkukoululaisten siivittämänä tahdon toivottaa kaikille mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta sekä tulevaa vuotta 2012!
Me kävimme kuuden jälkeen lenkillä ja oikein mukavasti meni - ei kumpikaan piittaa äänistä tai valovälähdyksistä mitään. Olisipa muutkin koirat yhtä onnellisessa asemassa, eikä niiden tarvitsisi pelätä.
Pojat saa nyt olla kuitenkin illan sisällä, kun Jippo jo raketinjämät toi olohuoneen pöydän alle ja se oli muka suurikin aare. Onneksi Jekku kanteli pienen puuhista ja sain ruutiriekaleen vaihdettua puruluuhun.
Jippo on parin päivän aikana opetellut haukkumaan käskystä ja yhtä haukkua se on aikaisemmin tarjonnut, ja olenpa vahingossa opettanut sen nousemaan kahdelle jalalle ja haukahtamaan. Alla oleva video on ehkä lähempänä totuutta, että miten sen pitäisi toimia, joskin kouluttaja tuossakin töppäilee (aina nuo omat viat huomaa vasta videolta) joten kannattaa ottaa se vain viihteen kannalta. :)
lauantai 31. joulukuuta 2011
maanantai 26. joulukuuta 2011
Jouluna
Jouluaikaa pojat viettivät minun kanssani kotosalla lepäillen, leikkien ja lenkkeillen. Saivat maistella kinkkua, pipareita, joulutorttuja.. tokikin pieniä annoksia. Jekku tykkää pipareista aivan valtavasti, mutta piparitaikina ei maistunut - ilmeisesti pitää olla jotain mitä rouskuttaa. Joulukinkku, no siitä ei varmaan tarvitse sanoa mitään. ;)
Joululahjaksi pojat sai maksalaatikkoa, mikä oli kumpaisellekin sellainen herkku ettei toista! Leluja on kolmatta korillista ja puruluita kaapin päälinen täynnä, joten en alkanut sen kummempaa joululahjaa pojille ostamaan.
Ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja eilen joulupäivänä ohitimme lähes kymmenen koirakkoa! Kaikki olivat samaan aikaan lenkkeilemässä ja kaikki ohitukset yhtä lukuunottamatta meni mukavasti, kun Jekku on niin varma ohittelemaan. Pienen kanssa pitää vielä tehdä töitä - se kun jojottaa ja täpisee "tahtoo,tahtoo, tahtoo mennä katsomaan", vaan aika nopeaa se sitten unohtaa ja jatkaa matkaansa.
Tahtoi olla havaittavissa, että ihmisillä ei ole koirat hallinnassa ja näin kahta isoa koiraa ulkoiluttavalle on todella rasittavaa, jos vastaantuleva koira sinkoilee ja hönkii hihnassaan tai vieläpä flexissä, joten kerran me hypättiin ojan yli metsänlaitaan odottamaan.
Me kuljetaan flexissä ihan siitä syystä, että nuo osaavat siinä kulkea ja saavat tehdä asiansa kauemmas tiestä ja aina ennen vastaantulevaa koirakkoa otan pojat rinnalle kulkemaan. Vaikka monasti sanotaan, että se remminkerääminen luo koiralle paniikin ja helpommin reagoi, niin meillä se luo pojille turvaa, kun tietävät etten päästä muita koiria lähelle. Koskaan ei haistella ketään kuonokkain, kun kahden koiran kanssa se on vähän hankalaa eikä ole oikein ollut posiviitisia kokemuksiakaan kun tuppaavat muut koirat ryhtyä ärisemään.
Ohitustilanteissa Jekku kulkee lähempänä vastaantulevaa ja Jippo kulkee laidalla. Kun koirakko on ohitettu annan pojille luvan mennä ja saavat käydä tutkimassa, että millainen koira ohitettiin hajujen perusteella. Eihän susilaumatkaan tai villikoiratkaan muita laumoja tapaa, joten mekin pysytellään etäämpänä.
Loppu- ja alkulenkistä pyrin pitämään pojat vierellä ja välillä saavat mennä yhdessä tai yksitellen koko flexinmitan verran. Kumpikin pysyy laidassa eikä välitä pyöräilijöistä eikä kävelijöistä, tosin iloisesti porisevat mummelit vähän välillä aiheuttaa pientä kiinnostusta. Flexi on näppärä talutin jos vaan opettaa koiran kulkemaan siinä myös ihan lyhyessä mitassa. Kyllähän se harjoitusta vaatii, että on kädet ja olkapäät rentona, mutta nyt se on jo ihan normiaalia kun pojat ovat tottuneet, että joskus mennään ihan hissukseen pitkiäkin matkoja.
Jipon ilmoitin Kajaanin tammikuun puolivälissä pidettävään kansainväliseen näyttelyyn. Siellä esiintyy hurjat 80 suomenlapinkoiraa ja arvosteluja jakaa kasvattajatuomari Saara Sampakoski (kennel Shacal - tälläkin sivustolla muutamia kertoja esiintyvän Kielon kasvattaja). Siellä me Jipon kanssa aloitetaan lapinkoirakehät ja kyllä vaan jännittää! Meidän luokkaan on tulossa ainakin kolme muuta koiraa, joista yksi oli meidän kanssa Pellon pentunäyttelyssä sijoittuen PU2:ksi Jipon korjatessa urospotin. Tavoitteena on tällä kertaa saada EH jolla pääsee uusien näyttelysääntöjen mukaan kasvattajaluokkaan Bonuksena toivon mukaan hyvä käytös ja koirannäköinen arvostelu. Nähdäänhän me pitkästä aikaa Jekun täyssisko Netta ja monta muuta tuttua, että sama sen sijoittumisien. :)
Muutamia kuvailuja toisenlaisella linssillä joka on valovoimainen, mutta sitä ei voi zoomata.
Jekku löysi metsästä mahtavan juurenpätkän ja se sitä "nautti" tai mietti syntyjä syviä. :)
Joululahjaksi pojat sai maksalaatikkoa, mikä oli kumpaisellekin sellainen herkku ettei toista! Leluja on kolmatta korillista ja puruluita kaapin päälinen täynnä, joten en alkanut sen kummempaa joululahjaa pojille ostamaan.
Ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja eilen joulupäivänä ohitimme lähes kymmenen koirakkoa! Kaikki olivat samaan aikaan lenkkeilemässä ja kaikki ohitukset yhtä lukuunottamatta meni mukavasti, kun Jekku on niin varma ohittelemaan. Pienen kanssa pitää vielä tehdä töitä - se kun jojottaa ja täpisee "tahtoo,tahtoo, tahtoo mennä katsomaan", vaan aika nopeaa se sitten unohtaa ja jatkaa matkaansa.
Tahtoi olla havaittavissa, että ihmisillä ei ole koirat hallinnassa ja näin kahta isoa koiraa ulkoiluttavalle on todella rasittavaa, jos vastaantuleva koira sinkoilee ja hönkii hihnassaan tai vieläpä flexissä, joten kerran me hypättiin ojan yli metsänlaitaan odottamaan.
Me kuljetaan flexissä ihan siitä syystä, että nuo osaavat siinä kulkea ja saavat tehdä asiansa kauemmas tiestä ja aina ennen vastaantulevaa koirakkoa otan pojat rinnalle kulkemaan. Vaikka monasti sanotaan, että se remminkerääminen luo koiralle paniikin ja helpommin reagoi, niin meillä se luo pojille turvaa, kun tietävät etten päästä muita koiria lähelle. Koskaan ei haistella ketään kuonokkain, kun kahden koiran kanssa se on vähän hankalaa eikä ole oikein ollut posiviitisia kokemuksiakaan kun tuppaavat muut koirat ryhtyä ärisemään.
Ohitustilanteissa Jekku kulkee lähempänä vastaantulevaa ja Jippo kulkee laidalla. Kun koirakko on ohitettu annan pojille luvan mennä ja saavat käydä tutkimassa, että millainen koira ohitettiin hajujen perusteella. Eihän susilaumatkaan tai villikoiratkaan muita laumoja tapaa, joten mekin pysytellään etäämpänä.
Loppu- ja alkulenkistä pyrin pitämään pojat vierellä ja välillä saavat mennä yhdessä tai yksitellen koko flexinmitan verran. Kumpikin pysyy laidassa eikä välitä pyöräilijöistä eikä kävelijöistä, tosin iloisesti porisevat mummelit vähän välillä aiheuttaa pientä kiinnostusta. Flexi on näppärä talutin jos vaan opettaa koiran kulkemaan siinä myös ihan lyhyessä mitassa. Kyllähän se harjoitusta vaatii, että on kädet ja olkapäät rentona, mutta nyt se on jo ihan normiaalia kun pojat ovat tottuneet, että joskus mennään ihan hissukseen pitkiäkin matkoja.
Jipon ilmoitin Kajaanin tammikuun puolivälissä pidettävään kansainväliseen näyttelyyn. Siellä esiintyy hurjat 80 suomenlapinkoiraa ja arvosteluja jakaa kasvattajatuomari Saara Sampakoski (kennel Shacal - tälläkin sivustolla muutamia kertoja esiintyvän Kielon kasvattaja). Siellä me Jipon kanssa aloitetaan lapinkoirakehät ja kyllä vaan jännittää! Meidän luokkaan on tulossa ainakin kolme muuta koiraa, joista yksi oli meidän kanssa Pellon pentunäyttelyssä sijoittuen PU2:ksi Jipon korjatessa urospotin. Tavoitteena on tällä kertaa saada EH jolla pääsee uusien näyttelysääntöjen mukaan kasvattajaluokkaan Bonuksena toivon mukaan hyvä käytös ja koirannäköinen arvostelu. Nähdäänhän me pitkästä aikaa Jekun täyssisko Netta ja monta muuta tuttua, että sama sen sijoittumisien. :)
Muutamia kuvailuja toisenlaisella linssillä joka on valovoimainen, mutta sitä ei voi zoomata.
Jekku löysi metsästä mahtavan juurenpätkän ja se sitä "nautti" tai mietti syntyjä syviä. :)
lauantai 24. joulukuuta 2011
Rauhaisaa joulua!
torstai 22. joulukuuta 2011
Joulutervehdyksiä!
Saimme joulutervehdykset poikien kasvattajalta:
Jekun Raiku-ystävältä:
Sekä Kennel Unique Treasurelta:
Kiitos kaikille kauniista tervehdyksistä! <3
tiistai 20. joulukuuta 2011
Majuri
20.12.2011
Pika-asiointi Ouluun oli varsin mukava reissu, kun olimme sopineet tärskyt poikien kasvattajan ja Jipon Miina emon omistajan kanssa. Lisäksi paikalle tuli kaikkien odotettu kunniavieras - Jipon täysveli Majuri.
Leikkitohinat oli heti päällänsä Jipon, Majurin ja emon kesken. Harmittavasti heti alkuunsa Majuri otti ja livahti pihalta kohtaa jossa aita oli hieman rikki. Liekkö maaseudunpoika hämmentyi ihmis- ja koiravilinää. Majurin matka taittui vilkasliikenteisen tien vierellä kulkevaa pyörätietä 4 kilometrin päähän lähtöpaikasta. Onneksi kuitenkin perään lähtenyt omistaja oli niin tärkeä, että Majuri lopulta aikansa jolkoteltuaan kääntyi tulosuuntaan päin. Kiinni Majuri ei uudessa tilanteessa antanut, vaikka muuten sillä on hyvä luoksetulo, mutta lopulta leikki Jipon kanssa koitui kohtaloksi ja karannut pikkuveli saatiin kiinni.
Jiposta löytyi äijää ja se jopa ärisi - ensimmäistä kertaa kuulin Jipon murisevan. Pienen keskustelun jälkeen Jippo rauhoittui ja oli taas oma itsensä. Kai se innostus meni hieman yli?
Jippo oli pikkuveljeään isompi ja Majuri taas karvaisempi kun asuu maatilalla ja saa olla paljon ulkosalla. Toisella pitempi kuono, toisella lyhyempi, toisella vahvemmat jalat, toisella ohuemmat, toinen arempi, toinen sosiaalisempi.. Yhtä kaikki, komeita nuoria miehiä kummatkin. :) Jippo oli selkeästi isänsä kaltainen ja Majuri taas emonsa.
Pari kuvaa kaksikosta kasvattajan ottamana. Pojat on täysin hyvää pataa, kuten kuvista näkeekin. :) Ja pitihän veljeä vähän pusutellakin.
 |
| Kuvat: Petra Palukka |
maanantai 19. joulukuuta 2011
Luntaluntalunta!
Miehen salaisista kätköistä löytyi Canonin 10D järkkärin ja sain sen omaan käyttööni ja tokihan piti lähteä kuvaamaan mustia möllejä valkoisessa juuri sataneessa puuterilumessa. :)
Haasteelliset kuvattavat ja sää. Ihan nappiotoksia ei tullut, mutta pitää ahkerasti harjoitella, mutta parempia näistä tuli kuin pokkarilla otetut.
Jekku on nyt 2 vuotta ja 8 kuukautta, ja joku siitä sanoikin, että nyt se alkaa näyttää lapinkoiralta. Kovin on rauhalliseen tahtiin kasvanut, mutta leikkimielisyys ei ole onneksi kasvun myötä kadonnut. Pojat paljon nukkuu, mutta leikkiä mahtuu päivään paljon ja erityisesti ruokailun jälkeen yleensä mennään sellaista rallia pihalla ja touhutetaan, leluilla ja ilman. Oli Jipon ottaminen oikea valinta, kun koko piha on läpikahlattu ja Jekun arkipäivissä on aina jotain hauskaa. Viime talvena Jekun ollessa yksin se nukkui ja käytti pihaa harvakseltaan, mutta nyt piha on kovassa käytössä. Jekun kanssa taidetaan muutamassa näyttelyssä käydä talven ja kevään aikana. :)
Jippo on nyt 10kk vanha nuori pikkumies - ruokahalu on ääretön yhä edelleen ja Jippo touhuttaa yksikseen ravistaen ja muristen leluille, mutta pääsääntöisesti se on rauhallinen. Tytöistä Jippo ei tajua mitään, mutta kovasti viestejä lukee ja tykkää tyttöjen kanssa leikkiä. Kovin viaton pieni mies Jippo on ja toivotaan kovasti, että se ei tajuakaan olevansa ärjy uros. Ollaan mietitty moneen kertaan, että mitäköhän sitten kun teini-ikä tulee oikein kunnolla esille niin alkaakohan Jipollakin murinat ja ohitusvaikeudet.
lauantai 17. joulukuuta 2011
Vuosi pakettiin
* V U O S I 2 0 1 1 *
Kulunut vuosi on ollut jännittävä ja tiivistetäänpä mitä on tapahtunut vuoden 2011 aikana. Vuodelle 2011 oli tällaiset tavoitteet.
Vuoteen on mahtunut hauskoja hetkiä - kotona olemista, leikkimistä, naurun helinää poikien touhuja katsellessa ja paljon rapsutuksia. On puuhasteltu ja oltu puuhastelematta. Vaeltaminen jäi kokeilematta, mutta teltassa vietettiin muutama yö. On ollut toki murhettakin - ampiaisista lähinnä.
Tammikuun loppupuolella saimme kuulla, että odotamme perheenlisäystä - pieni poika on varattu yhdistelmästä Miina x Ransu.
Tammikuun viimeisinä päivinä kävimme Jekun kanssa näytelmissä nuorten luokassa hakemassa H:n. Hyvä koira oli vieläkin kevyt ja jalkava, mutta muuten ok-rakenteinen, liikkeet ja turkki oikein hyvät.
12.2.2011 Pentujen syntymä - Tuloksena oli kaksi urosta -riista ja musta.
Maaliskuussa Jekku tapasi täyssisarensa Netan ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen, kun Netta tuli kylään :) Kaksikkoa ei meinannut toisistaan erottaa kun ne viiletti pitkin pihaa.
27.3.2011 - Jipon ensitapaaminen; Jekku pääsi nuuhkaisemaan Jippoa ensikertaa.
Huhtikuun alussa se pieni nuuhkaistava otus muutti meidän luokse. Jekku ei ihan uutta kaveria arvostanut eikä pieni kaveri ymmärtänyt isompaakaan. Iso yritti kutsua leikkiin tassulla läpsäisemällä ja siitä pienempi juoksi heti ensimmäisen lipaston alle piiloon nukkumaan. Molempien pään päällä leijaili monta kysymysmerkkiä parin viikon ajan.
Viikon päästä Jipon kotiutumisesta matkattiin Pelloon Minnan luo tutustumaan pariin lapinkoiraneitiin. Samalla Jekku kävi luonnetestauksessa oikein loistavin nuoren koiran tuloksin (155 pistettä ja laukaisuvarma) ja ennen sitä tutustui parisatapäiseen porotokkaan ensimmäistä kertaa:
Jippo sai tutustua viikkoa nuorempaan Iinekseen tai oikeammin molemmat ottivat lähikontaktia :D
Vaikka pari viikkoa Jekku murjottikin Jipon saapumisen johdosta, lopulta se huomasi miten hauskaa seuraa pieni on. Kun älynvälähdys tuli niin kaksikko leikki tuntitolkulla kahdestaan ja silloin tippui iso kivi sydämeltä. Pelko oli, että entäs jos Jekku ei pientä hyväksykään. Vaikka Jekku on äärimmäisen leikkisä, niin omien lelujen jakaminen voi olla hankalaa koiralle kuin koiralle. Pelko oli ihan turha - pieni sai leikkiä millä halusi ja aluksi pienelle annettiin omatkin ruoatkin. Sen jälkeen koirapojat ovat olleet kuin paita ja peppu, vai peppu & peppuko se olikin? ;)
Pojat sai tutustua Millaan eli mustaan kiitäjään - ensin meno oli aika kesyä:
Toukokuussa tavattiin Jekun Masi-veli ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen. Masi oli ollut karvojenjakotilaisuudessa ensimmäisenä, kun N-pentueelle karvoja jaettiin.. Jekku ja Masi katselivat hetken toisiaan ja sitten lähdettiin lenkille. Sukulaisuus on kyllä ilmeistä pääteltävissä.
Kesä meni poikien leikkiessä ja käytiin uimassa :
 |
| Jekku rakastaa uimista ja tekee suuria kierroksia nauttien touhusta. |
 |
| Jippo ei ihan vettä arvostanut, mutta tekniikka oli kyllä hallussa. |
Toisella kerralla meni hieman vauhdikkaammin..
Kevät meni leikkiessä takapihalla ja kiitäessä kiekon perässä:
.. tai tennispallon
Parasta seuraa uusista kavereista on kuitenkin Piitu-neiti, jonka kanssa on vaan hauska juosta. :)
Kesäretki isäni luo tehtiin toukokuun lopussa:
 |
| Jippo yritti kokeilla rajojaan ja ihmettelee miksei kummisedän hevoshaassa saakaan olla. |
 |
| Maalla on mukavaa - kesäpoika on yhtä hymyä! |
Kesäkuun alussa Jekku kävi eläinlääkärillä virallisissa polvi- ja sydänäänitutkimuksissa ja molemmista tuli puhtaat paperit, polvet 0/0 ja sydänkuuntelussa ei sivuääniä kuulunut. Eläinlääkäri oli niin otettu, kun Jekku oli niin rauhallinen.
Jippo aloitti ensimmäisissä mätsäreissä varsin mukavasti - punaisten pentujen jaettu viides sija Iines-ystävän kanssa. Kesän ja syksyn mittaan käytiin mätsäreissä vaihtelevin tuloksin kokemuksia kartuttamassa.
Parasta oli kuitenkin pehmolelujen ulkoilutuksesta huolehteminen:
.. unohtamatta iltauinteja:
Jipon mielestä pihan ehdotonta parasta antia oli aitan alusta ja sinne kaivettiin portaiden alle varsinainen potero:
Eläinlääkärin kehuminen Jekun rauhallisesta luonteesta jatkui kun poika pönötti tutkimuspöydällä hievahtamatta kun Jekulle tehtiin syyskuussa loputkin viralliset terveystutkimukset: lonkat oli B/A, kyynärät puhtaat eli 0/0 ja silmät pähkinänruskeat nappisilmät josta ei vikaa löytynyt. Vuoden 2011 suurin tavoite oli saavutettu ja kaikki terveystarkastukset saatiin tehtyä, ja vielä hienoilla tuloksilla. Kyllä nyt noilla jaloilla kelpaa vaellusreittejä tallailla.
Lokakuussa pojat kävi peltojälkikurssilla, mikä oli Jipon ominta alaa ihan selkeästi ja pieni mies meni niin hienosti ensimmäisestä jäljestä saakka. Vissiin jotain jäljestäjän vikaa tuossa pienessä.. Jekku tarvitsisi vähän enemmän äksöniä, kun osaa homman vaikka pyykkipoika kuonossa. Samaisessa kuussa käytiin myös kuvailemassa poikia rannalla:
Marraskuussa pojat saivat mätsäreistä punaisen nauhan - punainen nauha oli Jekun ensimmäinen vihdoin ja se tuli hienojen liikkeiden ja rauhallisen & varman käytöksen takia. Eikä taannoinen saksanpaimenkoiranartun hyökkäyskään mieheen vaikuttanut, vaikka kisakumppanina oli juurikin saksanpaimenkoiranarttu.
Joulukuussa Jekku kävi antamassa verinäytteen ja se tutkittiin Saksassa - Jekku prcd-PRAn suhteen terve kaveri. Jippo taasen tapasi Majuri-veljensä ja Miina-emonsa, tosin Miina on leikattu joten pikku-Jippoja ja -Majureita ei ole enää luvassa ja tämä poikakaksikko jää Miinan ensimmäiseksi ja viimeiseksi pentueeksi.
Joulu ja uusivuosi menivät kotioloissa, eikä Jipon ensimmäinen uusivuosikaan nostattanut yhtään karvaa pysytyn.
Tavoitteet vuodelle 2012 voi lukea tästä.
Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta! :)
Edelliset vuodet (tulossa pian)
VUOSI 2010
VUOSI 2009
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Tunnustus
Jaahas meille napsahti peräti kaksi tunnustusta, kiitos vain. :D Eli nyt pitäisi sitten
vastausten olla erityisen näppäriä. No kokeillaan, meni syteen tai saveen. En jaa tätä erityisesti kenellekään, mutta laitathan viestiä jos olet tähän vastannut. :)
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Kun kerta poikien maailmassa ollaan, niin kerron niistä enemmän ja vähemmän tunnustuksia.
1. Tervetulotoivotus: Ei tarvitse varkaiden pelätä, että meillä vastassa olisi vihaiset pojat ja onhan meillä kylttikin "Beware friendly dog". Ainakin Jipon kohdalla tämä pitää varsin hyvin kutinsa, jos ei pidä kuolasta. Jipolla on piiiiitkä kieli ja se varmasti nuolaisee mihin yltääkään.
Jekku ottaa vastaan vieraan öristen ja päästellen kaikkia mahdollisia ääniä korvat lytyssä ja peppu maata viistäen ja mahdottomasti häntää heiluttaen.
Jipolle syntyy pienimoinen kiire hakea äkkiä jostain pehmolelu, tai niin monta kun suuhun kerralla mahtuu ja pieni kananen tulee tepastelemaan korvat lytyssä keikuttaen päätä puolelta toiselle. Pitäisi joskus videoida, kun on meinaan niin huvittavan näköistä, ettei koskaan voi tulla kotiin pahallapäällä. :D
2. Hyväpahakoira: Joskus on vaikeaa syyttää kumpi sen aloitti, meinaan pihan vahtimisen. Jekku on nyt alkanut jonkin verran pihaa puolustamaan, mutta syyttävä sormi osoittaakin valkoisen hännänpään omaavaan pienen turren suuntaan. Jekku ei välitä tuon taivaallista mistään pihan ohi menevistä koirista, ei rähisevistä uroksista eikä ihmisistä, mutta pieni - se on pahan alku ja juuri. Jippo ilmoittaa ja isompi hoitaa homman kotiin. Jekku yleensä vilkaisee keittiön ja olohuoneeseen, että eihän mun täydy reagoida ja jos ehdit koputtaa ikkunaan niin Jekku jatkaa uniaan. Onneksi Jekku on nyt lenkeillä lopettanut Jipon puolustamisen, kun Jippo on tullut sukukypsäksi ja Jekun mielestä muut koirat voi ihan hyvin syödä Jipon.
Onneksi tämä vahtikäytös on vähenevään päin, kun Jippo on alkanut osoittaa jonkinlaisia osaan-pitää huolta-itsestäni-merkkejä.
3. Vipinää kinttuihin: Jekun töppöset saa villisti pyörimään jaloissa sanat LENKILLE ja myös sana Piitu saa Jekun pään kääntyilemään ja juoksemaan ikkunaa kohden, että onko Piitu pihalla.
Jipolle toimii mikä sana tahansa, mutta yleensä sana RUOKAA aiheuttaa itkut kun MUNONAINANÄLKÄ-reaktio nousee pintaan.
4. Odotuksia: Kumma miten ihmisillä, ei-omistajilla, on odotuksia ja mielikuvia ja mielipiteitä toisten koirista. Näin omistajan silmin, mitäpä tuon on väliä että miten paljon se oma koira sitä rotumääritelmää vastaa. Tärkeintä on, että kunhan koira on terve ja tervepäinen ja soveltuu alkuperäiseen tehtävään. Lapinkoirat on työkoiria ja siihen tehtävään ei liian raskas tai karvoihin kompastuva tai miniatyyri tai jättiläinen sovellu.
On turha puhua samassa lauseessa rodun monipuolisuudesta jos seuraavaksi ilmaistaan, että kaikki pitää olla samasta muotista tehty. Onneksi, todellakin onneksi, jokainen koira on yksilö eikä täydellistä koiraa olekaan. Muutenkin noloa arvioida yleensäkään mitään pelkästään ulkomuodon perusteella ja se kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta.
Erityisesti Jekun kohdalla meidän odotukset on menneet yli odotusten - pentueen rohkein, sosiaalisin ja reippain pentu oli valintaperusteena ja vaikka viime metreille oltaisiin saatu valita toisin. Jekku on pätevä vaelluskoira ihan pienestä saakka, ei lähde riistan perään ja pysyy mukana. On erittäin ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Osaa ottaa huomioon pienet lapset ja lapsia kohdatessaan istahtaa paikalleen ja antaa kymmenen lapsen raastaa harjalla turkkia.Ei rähise eikä rähjää toisille koirille eikä uroksille. Voi kuljettaa pitkässä flexissä toisten urosten kanssa vailla pelkoa siitä, että Jekku hyökkäisi toisen kimppuun, haastaisi tai edes vastaisi haasteeseen. Ei pelkää mitään, ei tulitteita, ei ukkosta eikä ole mitään inhokkeja. Voi harjata, leikata kynnet ja muutenkin hoitaa kaikki paikat vailla mitään vastaanhankaamisia (näyttelyissä olen nähnyt monet koirat tikkaavan omistajan käteen kiinni harjan nähdessään..). Erittäin älykäs ja arjessa helppo. Kaiken lisäksi virallisesti testattu terveeksi ja tervepäiseksi.
Tokihan huonoja puoliakin löytyy, kuten puhtaan pyykin rakastaminen, omapäisyys, välinpitämättömyys (mikä on myös hyväkin puoli)..
Tuppaavat vaan nämä missikoirat olla terveydeltään tai päästään sellaisia, että ei kiitos semmoisille. Moni vieläpä pitää koiria ulkotarhassa ihan vain sen takia, että koirilla olisi hyvä turkki näyttelyitä varten. Koira joutuu olemaan pääsääntöisesti tarhassa sen kolmen minuutin takia, että ihminen saa siitä itelleen mainetta ja kunniaa, koiran kustannuksella. Ei siinä koiran rakenteen keskustelussa varsinaisesti mitään pahaa ole, kunhan se tehdään oikeassa paikassa ja rakentavasti. Kaikissa on hyvää, joten myös se näkökulma pitäisi aina tuoda esiin eikä vain lytätä. Poliisitkin joskus sanoivat, että jos pitää antaa rakentavaa palautetta niin pitää sen perään kehua vähintään kahdesti.
Jostain syystä arvostelevat tuppaavat olemaan valioiden omistajia, mikä minusta on perin kummallista. Luulisi, että ei se heiltä ole pois jos on erilaisia koiria näyttelyissä, kun ei enää heidän koirien titteleitä tai sertien saamista vaaranna.
Saapa nähdä millaisia odotuksia Jipon suhteen on - kyllähän kasvattaja myönsi, että lupaava nuori mies, mutta luonteen perusteella Jippokin valittiin ja on kyllä mennyt kemiat Jekun kanssa yksiin, että oikean valinnan teimme. Omia toiveita olisi suht järkevä luonnetestitulos ja terveys kunnossa. Mukavasti nuori mies jo paimentaakin ja äänet on mukana.
5. CASE: Polttopuut; Mitäänpahaaenoletehnyt-kuvan saattelemana pääsemmekin aiheeseen polttopuut.Me olemme jo keskustelleet, että mitä mieltä olemme polttopuiden olemassaolosta olohuoneessa. Uudessa paikassa Jekku kiertää talon nopeaa läpi ja etsii herkulliset polttopuut ja reippaasti tuo keskeiselle paikalle.
6. Imuri & hiustenkuivaaja: Jippo rakastaa imurointia - no täytyyhän sen korjata lelut ja puruluut imurin tieltä, mutta suurin syy tähän on se, että imuri yleensä tutkii huonekalujen alustat ja kadonneet lelut, vierineet nappulat ja puruluut ja ne päätyy pienen saaliiksi, joten ehkä imuri on eräänlainen metsästyskumppani.
Jekun fiksaatiohin kuuluu ehdottomasti hiustenkuivaaja ja se juokseekin innokkaasti kuivattavaksi, vaikkei olisi märkäkään. On kivaa kun ilmavirta vilistää karvojen seassa ja Jekku seisaaltaan kellahtaa hiustenkuivaajaan eteen kuin sanoen "ota mut, olen tässä".
7. Valkoisten karvojen mysteeri: Jekulla oli pentuna kuonon päällä valkoinen läiskä,nyttemmin kuonon päällä ja kirsun ympärillä on valkoharmaita karvoja. Valkoisia karvoja löytyy myös selän päällä, siihen kohtaan mihin häntä laskeutuu on myös valkoisten karvojen luvattu maa, mistä lie ovat siihen tupsahtaneet? Hännänpäästä löytyy myös valkoisia karvoja.
Jipon piirto on ajan kanssa hävinnyt ja katkennut, mutta niskassa on valkoiset karvat tiukassa.
8. Jipon ja Jekun äänimaailma: Kts. kohta 1. Jippo oli tullessa varsin hiljainen kaveri, kun sen emokaan ei hauku (ei läpäissyt poropaimennustestiä, kun Miinalta puuttui äänet, vaikka muuten paimensi ensiluokkaisesti), mutta tiukan opettajan metodit on purreet ja Jippo örisee, vinkuu, önisee ja vikisee minkä ehtii. Varsinkin aamuisin haukotuksen lomassa kuuluu vaikka millaista ääntä ja leikkiinkutsuessa Jippo vastaa, erityisesti meidän ihmisten eleisiin. Jekusta nyt ei tarvinne puhuakaan mitään. ;)
vastausten olla erityisen näppäriä. No kokeillaan, meni syteen tai saveen. En jaa tätä erityisesti kenellekään, mutta laitathan viestiä jos olet tähän vastannut. :)
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Kun kerta poikien maailmassa ollaan, niin kerron niistä enemmän ja vähemmän tunnustuksia.
1. Tervetulotoivotus: Ei tarvitse varkaiden pelätä, että meillä vastassa olisi vihaiset pojat ja onhan meillä kylttikin "Beware friendly dog". Ainakin Jipon kohdalla tämä pitää varsin hyvin kutinsa, jos ei pidä kuolasta. Jipolla on piiiiitkä kieli ja se varmasti nuolaisee mihin yltääkään.
Jekku ottaa vastaan vieraan öristen ja päästellen kaikkia mahdollisia ääniä korvat lytyssä ja peppu maata viistäen ja mahdottomasti häntää heiluttaen.
Jipolle syntyy pienimoinen kiire hakea äkkiä jostain pehmolelu, tai niin monta kun suuhun kerralla mahtuu ja pieni kananen tulee tepastelemaan korvat lytyssä keikuttaen päätä puolelta toiselle. Pitäisi joskus videoida, kun on meinaan niin huvittavan näköistä, ettei koskaan voi tulla kotiin pahallapäällä. :D
2. Hyväpahakoira: Joskus on vaikeaa syyttää kumpi sen aloitti, meinaan pihan vahtimisen. Jekku on nyt alkanut jonkin verran pihaa puolustamaan, mutta syyttävä sormi osoittaakin valkoisen hännänpään omaavaan pienen turren suuntaan. Jekku ei välitä tuon taivaallista mistään pihan ohi menevistä koirista, ei rähisevistä uroksista eikä ihmisistä, mutta pieni - se on pahan alku ja juuri. Jippo ilmoittaa ja isompi hoitaa homman kotiin. Jekku yleensä vilkaisee keittiön ja olohuoneeseen, että eihän mun täydy reagoida ja jos ehdit koputtaa ikkunaan niin Jekku jatkaa uniaan. Onneksi Jekku on nyt lenkeillä lopettanut Jipon puolustamisen, kun Jippo on tullut sukukypsäksi ja Jekun mielestä muut koirat voi ihan hyvin syödä Jipon.
Onneksi tämä vahtikäytös on vähenevään päin, kun Jippo on alkanut osoittaa jonkinlaisia osaan-pitää huolta-itsestäni-merkkejä.
3. Vipinää kinttuihin: Jekun töppöset saa villisti pyörimään jaloissa sanat LENKILLE ja myös sana Piitu saa Jekun pään kääntyilemään ja juoksemaan ikkunaa kohden, että onko Piitu pihalla.
Jipolle toimii mikä sana tahansa, mutta yleensä sana RUOKAA aiheuttaa itkut kun MUNONAINANÄLKÄ-reaktio nousee pintaan.
4. Odotuksia: Kumma miten ihmisillä, ei-omistajilla, on odotuksia ja mielikuvia ja mielipiteitä toisten koirista. Näin omistajan silmin, mitäpä tuon on väliä että miten paljon se oma koira sitä rotumääritelmää vastaa. Tärkeintä on, että kunhan koira on terve ja tervepäinen ja soveltuu alkuperäiseen tehtävään. Lapinkoirat on työkoiria ja siihen tehtävään ei liian raskas tai karvoihin kompastuva tai miniatyyri tai jättiläinen sovellu.
On turha puhua samassa lauseessa rodun monipuolisuudesta jos seuraavaksi ilmaistaan, että kaikki pitää olla samasta muotista tehty. Onneksi, todellakin onneksi, jokainen koira on yksilö eikä täydellistä koiraa olekaan. Muutenkin noloa arvioida yleensäkään mitään pelkästään ulkomuodon perusteella ja se kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta.
Erityisesti Jekun kohdalla meidän odotukset on menneet yli odotusten - pentueen rohkein, sosiaalisin ja reippain pentu oli valintaperusteena ja vaikka viime metreille oltaisiin saatu valita toisin. Jekku on pätevä vaelluskoira ihan pienestä saakka, ei lähde riistan perään ja pysyy mukana. On erittäin ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Osaa ottaa huomioon pienet lapset ja lapsia kohdatessaan istahtaa paikalleen ja antaa kymmenen lapsen raastaa harjalla turkkia.Ei rähise eikä rähjää toisille koirille eikä uroksille. Voi kuljettaa pitkässä flexissä toisten urosten kanssa vailla pelkoa siitä, että Jekku hyökkäisi toisen kimppuun, haastaisi tai edes vastaisi haasteeseen. Ei pelkää mitään, ei tulitteita, ei ukkosta eikä ole mitään inhokkeja. Voi harjata, leikata kynnet ja muutenkin hoitaa kaikki paikat vailla mitään vastaanhankaamisia (näyttelyissä olen nähnyt monet koirat tikkaavan omistajan käteen kiinni harjan nähdessään..). Erittäin älykäs ja arjessa helppo. Kaiken lisäksi virallisesti testattu terveeksi ja tervepäiseksi.
Tokihan huonoja puoliakin löytyy, kuten puhtaan pyykin rakastaminen, omapäisyys, välinpitämättömyys (mikä on myös hyväkin puoli)..
Tuppaavat vaan nämä missikoirat olla terveydeltään tai päästään sellaisia, että ei kiitos semmoisille. Moni vieläpä pitää koiria ulkotarhassa ihan vain sen takia, että koirilla olisi hyvä turkki näyttelyitä varten. Koira joutuu olemaan pääsääntöisesti tarhassa sen kolmen minuutin takia, että ihminen saa siitä itelleen mainetta ja kunniaa, koiran kustannuksella. Ei siinä koiran rakenteen keskustelussa varsinaisesti mitään pahaa ole, kunhan se tehdään oikeassa paikassa ja rakentavasti. Kaikissa on hyvää, joten myös se näkökulma pitäisi aina tuoda esiin eikä vain lytätä. Poliisitkin joskus sanoivat, että jos pitää antaa rakentavaa palautetta niin pitää sen perään kehua vähintään kahdesti.
Jostain syystä arvostelevat tuppaavat olemaan valioiden omistajia, mikä minusta on perin kummallista. Luulisi, että ei se heiltä ole pois jos on erilaisia koiria näyttelyissä, kun ei enää heidän koirien titteleitä tai sertien saamista vaaranna.
Saapa nähdä millaisia odotuksia Jipon suhteen on - kyllähän kasvattaja myönsi, että lupaava nuori mies, mutta luonteen perusteella Jippokin valittiin ja on kyllä mennyt kemiat Jekun kanssa yksiin, että oikean valinnan teimme. Omia toiveita olisi suht järkevä luonnetestitulos ja terveys kunnossa. Mukavasti nuori mies jo paimentaakin ja äänet on mukana.
5. CASE: Polttopuut; Mitäänpahaaenoletehnyt-kuvan saattelemana pääsemmekin aiheeseen polttopuut.Me olemme jo keskustelleet, että mitä mieltä olemme polttopuiden olemassaolosta olohuoneessa. Uudessa paikassa Jekku kiertää talon nopeaa läpi ja etsii herkulliset polttopuut ja reippaasti tuo keskeiselle paikalle.
 |
| Tekevälle sattuu t. Jekku |
6. Imuri & hiustenkuivaaja: Jippo rakastaa imurointia - no täytyyhän sen korjata lelut ja puruluut imurin tieltä, mutta suurin syy tähän on se, että imuri yleensä tutkii huonekalujen alustat ja kadonneet lelut, vierineet nappulat ja puruluut ja ne päätyy pienen saaliiksi, joten ehkä imuri on eräänlainen metsästyskumppani.
Jekun fiksaatiohin kuuluu ehdottomasti hiustenkuivaaja ja se juokseekin innokkaasti kuivattavaksi, vaikkei olisi märkäkään. On kivaa kun ilmavirta vilistää karvojen seassa ja Jekku seisaaltaan kellahtaa hiustenkuivaajaan eteen kuin sanoen "ota mut, olen tässä".
7. Valkoisten karvojen mysteeri: Jekulla oli pentuna kuonon päällä valkoinen läiskä,nyttemmin kuonon päällä ja kirsun ympärillä on valkoharmaita karvoja. Valkoisia karvoja löytyy myös selän päällä, siihen kohtaan mihin häntä laskeutuu on myös valkoisten karvojen luvattu maa, mistä lie ovat siihen tupsahtaneet? Hännänpäästä löytyy myös valkoisia karvoja.
Jipon piirto on ajan kanssa hävinnyt ja katkennut, mutta niskassa on valkoiset karvat tiukassa.
 |
| Jippo ihan pienenä. Kuva: Petra Palukka |
8. Jipon ja Jekun äänimaailma: Kts. kohta 1. Jippo oli tullessa varsin hiljainen kaveri, kun sen emokaan ei hauku (ei läpäissyt poropaimennustestiä, kun Miinalta puuttui äänet, vaikka muuten paimensi ensiluokkaisesti), mutta tiukan opettajan metodit on purreet ja Jippo örisee, vinkuu, önisee ja vikisee minkä ehtii. Varsinkin aamuisin haukotuksen lomassa kuuluu vaikka millaista ääntä ja leikkiinkutsuessa Jippo vastaa, erityisesti meidän ihmisten eleisiin. Jekusta nyt ei tarvinne puhuakaan mitään. ;)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Prcd-PRA
Viime viikon maanantaina olimme reippaana eläinlääkäriasemalla kello 0800, kun olimme varanneet Jekulle ja sen ystävättärelle Piitulle ajan prcd-PRA verinäytteenottoa varten.
PRAhan on etenevä verkkokalvon surkastuma, mikä tuhoaa silmän valoa aistivia soluja ja lopulta koira sokeutuu.Jalostustoimikunnan jalostuskriteerien mukaan vähintään toisen tulevan vanhemmista on oltava prcd-PRAn suhteen terve eli joko sen omien vanhempien tai testitulosten kautta.PRA-tyyppejä on useita ja lapinkoirilla tutkitaan vaan tätä prcd-muunnosta.
Eläinlääkäri tunnisti Jekun ja sanoi heti, että tämä on kiltti koira eikä varmasti pure. Tapansa mukaan Jekku antoi ottaa verta omaan rauhalliseen tapaan. Jekku-reppanalta tuli verta ylitarpeen - sillä tuhraantui hieman etujalka ja rintakehä, mutta onneksi sidoksella saatiin verentulo loppumaan.
Jekku joutui autoon odottamaan, kun oli aika ottaa Piitulta verikoe ja Jippokin joutui tutkittavaksi. Jipolta tarkistettiin siru ja se sai passin, joten voimme lähteä Ruotsin puolelle päivälenkille ja muutenkin voidaan suunnitella Ruotsiin suuntautuvia vaellusreissuja. Kummasti muuten Jekunkin siru oli taas ihan eri paikassa kuin viimeksi.
Jipolla simmut aavistuksen punoittaa, mutta niistä ei mitään ihmeempää löytynyt - ei silmään törröttäviä ripsiä eikä roskia. Tuulinen sää näemmä herkistää silmiä joten hain kuiville silmille tarkoitettuja silmägeeliä ja silmät näyttää jo paremmalta. Jostain syystä tänä vuonna monien koirien silmät punoittaa enemmän, tosin ei Jekun.
Jekku odotti kiltisti autossa ja kotonakin antoi sidoksen olla paikallaan. Onneksi se ei ole semmoinen hullu repijä vaan hyväksyy mukisematta nämä lisäkkeet.
Tälläkään kertaa ei ihan valtavasti tullut hintaa meidän tunnin mittaiselle visiitille:
Verinäytteenotto x2
Kliiniset tutkimukset x2 (Piitu & Jippo)
Passi yhteensä 33 euroa
Tarvikkeet 9euroa
Yhteensä 52 euroa
Piitun omistaja halusi korvata 30e joten edukas oli reissu täöllä kertaa. Madotin pojat toissa viikonloppuna joten toivon mukaan nyt ei näitä terveysmenoja tule enää pitkiin aikoihin.
Prcd-PRA-testin tulokset tuli viikossa - eläinlääkärit ottivat verinäytteen ja pakkasivat sen tuomaani Laboklinikin laatikkoon ja huolehdin itse lähettämisestä. Näyte lähti ensin Helsinkiin ja sieltä edelleen Saksaan ja tulokset tulivat sähköpostitse.
Prcd-PRAnkin suhteen näytti hyvältä :)
Cantavia Noitarumpu prcd-PRA genotype N/N, clear, terve
Testitieto löytyy myös Lappalaiskoirat Ry:n Prcd PRA-testattujen listalta. Testitulos täytyy itse ilmoittaa yhdistykselle jotta listalle pääsee.
Lasku saapui tammikuun puolivälissä ja maksuaikaa oli vain muutama päivä. Lasku maksettiin Suomen Nordean tilille ja lisätietoja kohtaan syötettiin laskunumero.
Laskun erittely:
Tutkimukset 68,52€
Postituskulut 2,53€
Vero 19% 13,02€
Yhteensä: 81,54€
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)