Sänkipellolla

Tänään pojat pääsi sänkipellolle viilettämään. Ihania syysilmoja - ilmassa tuoksuu jo syksy, mutta aurinko vielä lämmittää ja vilja on puitu, joten sänkipeltoja riittää. Jippo malttoi hetkisen odottaa, mutta Jekkua jo menotti..

"Joko me saadaan mennä?"

"No, mennäänkö jo?"

"Ei sit, meen jo!"

Jekkua vähän vaivasi, kun isäntä meni autolla käymään ja sitä piti moneen kertaan kuikuilla. Jekku haluaa, että lauma on kasassa.

Jossain vaiheessa pieni malttoi hetkisen pysähtyä..



.. kunnes..


Jekkukin osaa vilistää:

Söpö-Jekku :)

Nurmialueella riitti nuuhkittavaa, kun muutama viikko sitten samaisella paikalla järjestettiin koiranäyttelyt:


Autolle käypi askeleet... onneksi kumpikaan näistä ei ole sellainen, että autolle tultaessa ottaisi hatkat. Tosin pienenä Jekku oli sellainen, mutta muutamana kertana jätetiin se yksin metsään ja lähdettiin ajamaan muutama sata metriä. Muutamalla toistolla Jeksu on huolehtinut, ettei jää matkasta.

Näyttelyt lähestyy

Tänään tuli Pellossa 10.9 järjestettävän pentunäyttelyn lappuset ja esiinnymme numerolla 175 eli pienten urospentujen 5kk- alle 7kk-sarjassa. Kaiken kaikkiaan lapinkoiranpentuja on ilmoitettu yhdeksän. Jippo esiintyy kolmen muun urospennun kanssa. Isompia poikia on yksi ja tyttöjä on loput. Tuomarina toimii poikkeuksellisesti Katja Korhonen. Marjatta Pylvänäinen-Suorsa oli alunperin tuomariksi valittu, mutta Katja on kuuleman mukaan erittäin mukava, asiallinen, pitkiä arvosteluja kirjoittava ja erittäin tiukka eli saadaan heti ensinäyttelystä lähtien tarkka ja tiukka arvostelu, niin kuin pitääkin. Mietitään kasvattajan kanssa josko lähtisimme erkkariin (lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn) lokakuulla, mutta muuten ei varmaan tule näihin pentuluokkiin osallistuttua, että sinänsä on todella tarpeen saada hyvin tarkka arvostelu.

Pikkaisen ensinäyttely kutkuttelee ja jännitys varmaan kasvaa entisestään näyttelypäivän lähestyessä, kun olin viimeksi kehässä tammikuussa. Muuta toivetta ei ole kuin kiva kehäkäytös, pitkä arvostelu ja etten itse töppäilisi mitään isompaa.

Näyttely järjestetään siinä samaisessa hallissa kuin missä Jekun luonnetestikin eli tekonurmella mennään. Jippo ei ole ennen hallissa ollut eikä tekonurmella, että se tuo lisäjännitystä. Onneksi lähes kaikki pennut ja niiden omistajat on jostain tuttuja ettei tarvi ihan yksin jännätä. :)

Kuvia eiliseltä eli tämmöisen turren kanssa mennään näytelmöimään:

Jekku jää näyttelypäiväksi kotiin koisaamaan :)

Jipon isoisä

Tänään oli hauska päivä - tehtiin reilun tunnin extempore-pikapikapyrähdys Ouluun. Mietittiin, että minne sitä poikien kanssa menisi kyläilemään, kun mukavia kyläpaikkoja olisi ollut montakin tarjolla. Ratkaisun teki se tieto, että kasvattajan luona on hoidossa Jipon isoisä Jäkäläkummun Jänkäjustus "Robbie" eli Miina-emon isä.

Jekkukin pistäytyi leikkimässä Kielon kanssa, mutta muuten matkasi isännän kanssa, kun pienelle pihalle ja asuntoon ei viitsi kahta toisilleen vierasta urosta päästää. Kasvattaja tutki Jekkua tarkkaan ja oli Jekun pään kehitykseen tyytyväinen, samoin lihaskuntoon ja turkki oli erittäin hyvälaatuinen, joskin nyt ei vielä pohjavillaa juuri ole ja takajaloissa karvaa ei ole lainkaan. Oikein mukava kuulla pitkän linjan lapinkoiraihmiseltä arviota ja varsinkin kasvattajalta. No olihan Jekku nyt auttamattomasti vielä pieni kirppu turkin ja kuonon suhteen jos Jipon 7-vuotiaaseen isoisään vertaa. ;) Ehkäpä sitä sitten 5 vuoden päästä ollaan samassa pisteessä..

Kaiken huipuksi Miinakin tuli ja paikalla oli kolme sukupolvea. :) Valitettavasti kolmikosta ei kyllä saatu yhteiskuvaa, kun sen verta eläväisiä ovat, mutta isoisästä ja Jiposta muutama yhteiskuva kuitenkin:

Jippo ja Robbie

Jipsun isoisä :)

Leikkikolmikko - Jippo, Kielo ja Robbie

Jippo ja Miina-emo

Metsälenkillä

Auringon juuri laskeuduttua Jippo pääsi laavulle mukaan makkaranpaistoon ensimmäistä kertaa ainoana koirana.

Pimeässä rantaan tulevat aaltojen äänet sai pienemmän vahtihaukkumaan ja pöhisemään, mutta yllätykseksi se juoksi suoraan ääntä kohti. Ei se näemmä niin nössö olekaan kuin ollaan ajateltu. ;)

Jippo käyttäytyi ihan eri tavalla yksin ollessaan ja se näemmä luottaa Jekun hoitavan vahtimisen jos isompi on mukana. Jippo nökötti laavulla meidän vieressä katsellen ja kuunnellen, kun Jekun kanssa ollessa Jippo olisi tutkinut ympäristöä ja touhuttanut omiaan. Kun laitettiin metsäaukealle pitkäksemme katse kohti tähtitaivasta, istui pieni meissä kiinni ja tarkkaavaisena kuunteli metsän ääniä. Vielä ei ihan selvinnyt, onko Jippo lauma- vai paimennusviettinen. Peloissaan se ei ollut vaan tyynen rauhallisesti seurasi illan hämärtymistä.

Syy miksi Jekku ei ollut matkassa mukana oli se, että se kävi jo aikaisemmin parin tunnin metsälenkin Piitun kanssa:


Jekkua on kyllä mukava pitää irti, kun sillä ei ole lainkaan riistaviettiä ja tulee helposti luokse, varsinkin jos on nakkia tarjolla :) Alussa toki pitää muistuttaa, että nakkia on tarjolla ja loppulenkistä Jekku tulee pienestäkin piipahduksesta täyttä vauhtia palkkaa hakemaan:

"Mä tuuuuuuun!!"

Lenkin loppupuolella pysähdyttiin sammalaiselle metsäaukiolle ottamaan muutama kuva:

Parhaat kaverukset:

Jekku ilta-auringossa paistattelemassa

Satun avustamana nappasin lenkin alussa yhden sivuprofiilikuvan ja mukavasti on turkki lähtenyt kasvamaan:

Piitusta on kasvattanut erittäin sievä neiti :)

Pentutreffit

Alaosastollamme oli pentutreffit 28.8. meidän pihalla, kun nyt on varsin runsaasti tullut lapinkoiranpentuja alaosaston toimintaan mukaan. :) Mukana oli vuosikas Isla-neito, Jippo, Muohta, ja uusina tuttavuuksina Muohtan täyssisko Myrtti sekä Ira (Paukapään kasvatti).

Ira, Muohta, Jippo ja Isla

Koko poppoo

Jekkukin pääsi Islaa moikkaamaan eli Muohta, Isla ja Jekku

Muohta ja Jippo

Ira, Muohta ja Jippo

Kaikki ylläolevat kuvat Iran ihminen Henna - kiitos kuvalainasta!

Muohta ja Jippo, joilla oli ihan omat jutut :)

Kuva: Muohtan ihminen Päivi - kiitos myös sinulle kuvalainasta!

Ulkoruokinnassa

24.8.2011

Tätäkö se on, kun puhutaan että syödään ulkona? :)

Hei me koulutetaan!

Täällä on koulutuksenpoikanen riehunut muutamana päivänä piiitkän tauon jälkeen.

Omatoimisesti ihan kotona ja lenkeillähän me treenaillaan. Missään virallisissa koulutuksissa ei olla käyty, joten varmasti meidän asennot ja käskyt olisi virallisen kouluttajan mielestä ihan pielessä. Mutta kun omaksi iloksi ja arkea varten treenaillaan, niin eipä sen väliksi kun kisoihin asti ei kuitenkaan olla koskaan menossa.

Jekun kanssa ollaan taas ryhdytty treenaamaan sivulletuloa ja se on meillä nyt semmoinen vähän-sinne-päin (ei ihan kiinni jalassa ja pikkaisen liian takana). Mukavasti sekin sana on muistettu ja miten sen kuultua toimitaan, vaikka edellisestä treenikerrasta sen sanan suhteen on jo aikaa. Pannan nouto sujuu omatoimisestikin - se tuodaan itsenäisesti jos lenkkiä ei ole alkanut kuulumaan. ;)

Isomman kanssa varmaan täytyisi laajentaa koulutusta liikkeestä makuuseen/istumiseen/seisomiseen ja hihnan tuomista. Hauskaa ja hyödyllistä siis.



Jekun kanssa käytiin parin neitikoiran ja parin muun uroksen kanssa lenkillä sunnuntaina, ja kyllä vaan pojasta saa olla niin ylpeä. Toisen uroksen kanssa lönkyttelivät peräkanaa löysällä hihnalla ilman mitään äänellistä tai kehollista uhkausta/pullistelua. Oivia koirapoikia, vaikka kumpikin samanikäisiä. Kolmas uroksista hieman kiihtyi paikka paikoin, mutta Jekku pysyi relana. Häntä oli kuitenkin tiukasti selällä ja korvat pystyssä, kuten kuuluukin olla. Luottavaisin mielin ollaan, että tämä käytös jatkuu aikuisenakin.

Ohi mennään vaikka vastaan tulisi millaisia tahansa rähinäpettereitä. Jipon kanssa liikkuessa on tosin havaittavissa pientä ja hyvin satunnaista Jipon puolustamista minimaalisella murinalla (minkä juuri ja juuri kuulee), mutta yksin mennessä ei mitään ongelmia. Kaippa se pienemmän laumatoverin puolustaminen jollain tapaa kuuluukin asiaan, mutta pitää siihen puuttua nyt kun se ei ole iso juttu. Hyi-sanalla tai tökkäämällä kaulaan on se minimurinakin loppunut.

Hyvin tyypillinen Jekku-istuu-sylissä-asento :)

Jipon kanssa treenaus on vaan jäänyt sanoihin istu, maahan ja seiso, sekä tietysti nimen positiiviseen vahventamiseen ja luoksetuloihin. Leluja se noutaa mielellään, että siihen pitää nyt sitä sanaa ryhtyä liittämään.

Uutena on sana "Tök" eli että se tökkää käteen sanan kuullessaan, tämä onkin tuonut mukanaan muutamat kosteat nenun kosketukset paljaaseen jalkaan, käteen, kameraan.. Jippo kokeilee omatoimisesti, että millä tavalla se nameja saa. Tämäkin oli sellainen, mitä se luonnostaan tekee, niin kokeiltiin että miten se sen sisäistää ja äkkiähän se sen oppi.

Jippo on todella namiperso, mutta ei lainkaan puolusta nameja vaan odottaa kiltisti vuoroaan, mutta se ei ole sitten taasen yhtään omatoiminen, että tarjoaisi juttuja josta sitä voisi palkata ja se taas on kouluttajalle ongelmallista. Joutuu vähän miettiä ja lavastaa tilanteita, että sitä haluttua käytöstä tulee josta sitten palkata.



Muutama kuva takapihan metsikön kupeesta:

Poikien yhteiskuva
- Jekku tuijottaa namia, Jippo muuten vaan perusjannuna :)

Puolet vuodesta!

Jipon puolivuotissynttäreitä vietettiin kauniissa säässä yhdessä, n. kuukautta vanhemman, Korun (Eisenfest Otavantaika) ja meidän emäntien kesken laavuillen. Koru asustelee tuossa n. 20 kilometrin päässä ja kerran tavattiin treeneissä, mutta nyt vasta pentuset pääsivät tapaamaan toisensa vapaasti.

Jippo ja Koru viilettivät laavun ympäristössä leikkien kuurupiiloa ja hippaa, hauskaa siis riitti. :)

Kiitos Minna-Marille ja Korulle hauskasta päivästä! :)

Sankari itse :)

Kaverukset:

Koru-neiti

Tytön perässä juoksemisessa tulee kuuma!



Pieni poikanen sai kotona lahjankin ja oli kivoja yhteisposeerauksia Jekun kanssa, mutta saapa nähdä omiko ne kuvat kamera ikuisiksi ajoiksi, kun koje hokee vain Memory card erroria ja että kortti on lukittu..

Justhan Jippo oli pienen pieni pallero.. (7vkoa ja pari päivää)