maanantai 16. lokakuuta 2017

Sairastupalainen, osa 2



Maanantaina eli kaksi viikkoa leikkauksesta tarkisteltiin leikkaushaavaa ja todettiin sen hoidosta huolimatta tulehtuneen, liekkö tikit sulaneet nopeampaa mitä haava on parantunut ja jatkuva vesisade myös ehkä vaikuttaa kun lenkkejä kuitenkin täytyy tehdä ja vaikka haava suojattiin kangassuikaleella sekä pikkuhousunsuojalla ettei haava kastu. Tiistai-aamulla otin kuvan haavasta ja lähetin sähköpostilla eläinlääkäriasemalla, ja soitin perään. Hoitaja varasi meille kahdeksi ajan toiselle eläinlääkärille, kun leikannut eläinlääkäri ei ollut silloin vuorossa.  Jekku tassutteli iloisesti sisälle ja eläinlääkäri tutki hetken haavaa, ja otti siitä puikolla näytteen ja tutki sen, jotta pystyi määräämään oikeantyyppistä antibioottia - jatkohoitona haavan suojaaminen lenkeillä, suihkuttelu kahdesti päivässä ja kaulurin pitäminen kun ei olla paikalla.  Hintaa tälle reissulle tuli 6,50€, mikä sisälsi lääkkeen 4€.


Aloitimme tiistai-iltapäivällä antibiootin ja perjantaina vein Jekun ilmoittamatta näytille, kun en oikein osannut arvioida oliko haava parantumassa ja tiistaina neuvoivat, että mikäli haava ei ole parantunut huomattavasti täytyy tulla uudestaan. Hoitaja ohjasi meidät toimenpidehuoneeseen hetkeksi odottamaan ja tiistainen eläinlääkäri tuli kurkkaamaan haavaa ja totesi, että eiköhän se parannu ja hoitoja jatketaan.  Kun kysyin, mitä tämä maksaa niin eläinlääkäri kohotti olkiaan ettei yhtään mitään. Onnellisena siitä, että parantumisprosessi oli hyvällä mallilla ajelimme kotiin.  Toissapäivänä haava jo näyttikin paremmalta. Tulehdus oli loppunut, ja haava oli kuivunut, sekä arpeutunut normaalisti.




Jipon kanssa kävimme pitämässä sunnuntaina alaosaston kolmelle jäsenelle näyttelykoulutusta ja Jippo oli niin tohkeissaan ollessaan esillä - se tykkää niin kovasti esiintyä ja sillä olikin helppo näyttää miten näyttelyissä koiraa esitetään. Se osaa luonnostaan liikkua näyttävästi ja asettaa jalkansa kauniisti. Opetuksessa olleet opettelivat oman koiransa kanssa useaan kertaan ja välillä saivat vuorotellen Jippoa esittää, jolloin heillä oli aikaa keskittyä omaan tekemiseen, sekä pikkuviilaamiseen eli koiran jalkojen ja kaulan asentoon.  Jipon seistessä aloillaan ensikertalaiset pystyivät myös katsomaan miten jalat ovat asettuneet, kun Jipolle on se opetettu.

Koulutettavilla oli itsellä 4-7kk ikäiset pennut, joiden kanssa näyttelykoulutus on vielä aloitteilla eikä pentukoirilla ole sellaista varmuutta mitä vanhemmalla koiralla.  Jipon esittäminen toi myös varmuutta ensikertalaisille, kun Jippo seisoo varmasti ja ravaa kovaa. Toivottavasti koulutuksesta oli apua ja oli kyllä huippukivaa opettaa pitkästä aikaa. :)

Lopuksi satunnaisia kuvia viikon ajalta sairastuvalta - Jekulle olen tehnyt kepon vanhoista maastokuvioiduista paidoista Jekulle äijä-paitoja.

Jekku oli tulehduksesta huolimatta iloinen ja hymyileväinen, sekä leikkisä. Onneksi tulehdukseen saatiin lääkitys ajoissa.


















keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sairastupalainen



Sairastuvalta taas hei! Hyvin täällä voidaan ja käytiin pitkästä aikaa kaverikoiran kanssa yhteislenkilläkin. Mukavasti meni ja kun aluksi vain piti huolen, ettei Jekku pääse hihnassa innostumaan niin loppulenkki meni mukavasti. Jippo, Jekku ja Iitu kun ottaa kunnon tervehdyshepulit aina tavatessaan mutta parin minuutin päästä ne ei enää jaksa kotkottaa, vaan rauhoittuvat kulkemaan.

Eläinlääkäri laittoi viestiä kasvaimen immunohistokemiallisesta värjäyksen hinnasta eli jatkotutkimuksesta missä selvitetään kasvain tarkemmin ja käsittääkseni myös sen mahdollisesta leviävisestä saadaan tietoa/viitteitä. Lisäkustannusta tälle tutkimukselle tulee 90-100€ ja päädyttiin se vielä lisäksi ottamaan. Näitä tutkimuksia koirien kasvaimille tehdään todella harvoin eläinlääkärin mukaan, ja vaikkei mekään nyt kroisoksia todellakaan olla niin mietittiin, että olisihan se hyvä silti selvittää tarkemmin ihan jo oman mielenrauhan takia, mutta myös jo siitäkin syystä kun tutkimuksia ei paljoa tehdä. Ehkä tiedosta on sitten hyötyä jollekin muulle saman asian kanssa tekemisissä olevalle.



Haavaa ollaan suihkuteltu vedellä pari-kolme kertaa päivällä ja pyyhitty Betadinella. Ruvet olivat suurimmaksi osaksi tippuneetkin ja haava on kokonaan sulkeutumassa. Viikko on vielä Jekulla sairaslomaa haavan suhteen, joten hyvällä mallilla ollaan jo tässä vaiheessa.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Uutta ilmettä blogiin



Pitkästä aikaa blogi sai uuden bannerin:

Vanha banneri

Patologin lausunto/Mastsolukasvain


Patologi sai tutkimuksen päätökseen ja Jekulta poistettu kasvain on tyyppiä 1, matala-asteiseksi eli vähiten pahanlaatuinen mastsolukasvaimeksi - huojentava uutinen huonoissa uutisissa.

Leikkaushan tehtiin kasvaimen ympäriltä laajoin marginaalein eli kudosta poistettiin iso ala ja patologi tutki näytteen reuna-alueet ja ne olivat puhtaat, joten kun niissä ei ollut kasvainsolukkoa niin kasvain saatiin kokonaan pois.

Voi olla ettei kasvaimia enää tule, mutta voi olla että tulee (10% mahdollisuus), mutta ei ole kuitenkaan aggressiivista tyyppiä joten pidämme peukkuja, että jäi paikalliseksi muutokseksi.


Alla lainauksia mastsolukasvaimista ja olen lihavoinut kohdat jotka koskevat kasvaintyyppiä yksi.

"
Mastsolukasvain saa alkunsa elimistön mast- eli syöttösoluista. Valtaosa mastsolukasvaimista sijaitsee ihossa, mutta niitä voi esiintyä myös muualla elimistössä. Ihon mastsolukasvainten ulkonäkö vaihtelee huomattavasti ja saattaa muistuttaa mitä tahansa ihomuutosta. Mastsolukasvainta ei siksi koskaan voida diagnosoida pelkän ulkonäön perusteella. Sen sijaan kasvaimesta otetun ohutneulanäytteen avulla mastsolukasvain on helppo tunnistaa soluliman rakkuloidensa ansiosta.
Mastsolukasvainten biologinen käyttäytyminen vaihtelee suuresti ja tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on mastsolukasvaimen histologinen luokka. Mastsolukasvaimet jaetaan histologisessa luokituksessa hyvin, kohtalaisesti ja huonosti erilaistuneisiin. Hyvin erilaistuneiden kasvainten riski lähettää etäpesäkkeitä on noin 10 % ja kohtalaisesti erilaistuneiden riski lähettää etäpesäkkeitä vaihtelee matalasta kohtalaiseen. Huonosti erilaistuneet mastsolukasvaimet ovat biologisesti aggressiivisia ja lähettävät usein etäpesäkkeitä. Suurin osa mastsolukasvaimista lähettää etäpesäkkeitä ensin paikallisiin imusolmukkeisiin ja sieltä edelleen maksaan ja pernaan.


Mastsolukasvainten ensisijainen hoito on kirurginen poisto laajoin marginaalein. Hyvin erilaistuneiden mastsolukasvainten osalta ennuste onnistuneen kirurgisen poiston jälkeen on erinomainen. Kohtalaisesti erilaistuneista kasvaimista 5 – 20 % uusiutuu tai leviää onnistuneen kirurgisen poiston jälkeen. Huonosti erilaistuneiden mastsolukasvainten hoidossa pelkällä kirurgialla saavutetaan keskimäärin vain noin kymmenen kuukauden elinaika leikkauksen jälkeen. Sädehoidon ja kirurgian yhdistelmä on hyvä vaihtoehto potilaille, joiden hyvin tai kohtalaisesti erilaistunutta kasvainta ei voida poistaa laajoin marginaalein tai jos leikkaushaavan marginaalit ovat jääneet epäpuhtaiksi. Sädehoidon ja kirurgian yhdistelmällä saavutetaan yleensä usean vuoden tautivapaa ajanjakso." Lähde: Koiran mastsolukasvaimet/ Saana Yli-Rantala

"Mastsolut eli syöttösolut, osallistuvat elimistössä immuunipuolustukseen sekä toimivat välittäjinä allergia- ja tulehdusreaktioissa. Näistä soluista lähtöisin olevat mastsolukasvaimet ovat koirien pahanlaatuisista kasvaimista toiseksi yleisimpiä ja ihokasvaimista yleisimpiä.

Sairauden puhkeamisen taustalla katsotaan olevan monia tekijöitä, mutta koska tietyillä roduilla mastsolukasvaimia esiintyy keskimääräistä enemmän,
voidaan olettaa perintötekijöiden altistavan sairauden esiintymiselle. Taustalla olevia geneettisiä tekijöitä ei kuitenkaan täysin tunneta.
Mastsolukasvaimet vaihtelevat paljon ulkonäöltään, joten diagnoosia ei voida tehdä pelkästään ulkonäön perusteella. Kasvaimet luokitellaan histologisesti kolmeen luokkaan: hyvin erilaistuneet (luokka1), kohtalaisesti erilaistuneet (luokka 2) ja huonosti erilaistuneet luokka 3.

Näistä hyvin erilaistuneiden kasvainten ennuste on paras. Kasvaimet ovat yleensä 1-4cm läpimitaltaan olevia, yksittäisiä ja hitaasti kasvavia. Tällaisen kasvaimen pinta voi olla karvaton, mutta ihossa ei yleensä nähdä haavautumia.

Luokan 1 mastsolukasvaimien osalta ennuste kirurgisen poiston jälkeen on erinomainen."   Lähde: Goldenring/kasvainsairaudet

Tänään ulkoiltiin tekemäni pyyheloimi päällä, jottei mahanalusta ole täynnä märkää. Vaikkei mahavyö täysin haavaa suojaakaan niin estää kuitenkin muun alueen likaantumisen. Jekkuhan olisi halunnut lenkkeillä pitempään, mutta teimme vain asiointilenkin kun en halua että haava-alue likaantuu kovin pahasti.


maanantai 2. lokakuuta 2017

Toipumista





Viikko vierähtänyt leikkauksesta ja kaikki on tähän saakka mennyt hyvin. Jekkua saa aika tavalla toppuutella lenkeillä, kun vauhtia riittää ja välillä leikkivimma iskee, ja tekisi niin mieli säntäillä tai kepin kanssa rehata. Muttei nyt auta kuin laittaa hihnaa lyhyemmäs ja estää rontin puuhat.

Viime yö nukuttiin jo sängyssä ja siskonpeti lattialta purettiin pois. Kylläpä oli pitkästä aikaa mukava nukkua kunnolla, vaikka kyllähän siinä tietysti on oma viehätyksensä kun viereen änkeää karvainen kerä hervottoman suuren kaulurin kanssa ja välillä kauluri tökkää naamaan. Jekku nukkui yönsä rauhallisesti ja eilen sai myös viimeisen kipulääkkeen.

Iltasella suihkuteltiin leikkaushaavan aluetta vedellä ja kevyesti paineltiin kuivaksi - Jekku ei aristellut toimitusta, mutta vielä on haava hieman jostain kohtaa auki ja hieman kudosnestettä valuu (ehkä tippa silloin tällöin). Ruvet arven ympärillä on vielä tiukasti ja saavat ollakin - kyllä ne ajan myötä tipahtaa pois. Muuten iho haavan ympäriltä on vaaleanpunaista.

Noin viikko vielä pidetään kauluria/paitaa, ja hihnalenkkeillään. Ehkä tällä viikolla eläinlääkäri soittaa patologin lausunnosta, toivottavasti!





keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Piskuinen patti

Odotellaan eläinlääkäriä ja rauhoituspiikkiä

Jekku kelli harmaalla tähtipeitolla Tornion lammastilalla sijaitsevalla mökillä tyytyväisenä ja nautti masurapsutuksista, mitä sille teen usein, kunnes sormeni osui pieneen mustaherukan kokoiseen pattiin pippelin etupuolella 1.5cm nisästä. Patti ei ollut vielä ihon tuntumassa ja sen olemassa oloa ei tiennyt jos ei tiennyt missä kohtaa se tarkaalleen oli. Jekun elosta tai kunnosta vielä vähemmän havaitsi, että sen kehossa oli ylimääräinen salamatkustaja. Sitä muutama muukin tunnusteli ja kaikki tokaisivat, että harmiton rasvvapatti. Tässä vaiheessa olin jo varannut ajan omalle eläinlääkäriasemalle ja kun reissusta palasimme lauantaina, niin maanantaina olimme eläinlääkärillä.

Patista otettiin rauhoittamatta neljä ohutneulanäytettä ja täytyy sanoa, että se näytti aika karulle touhulle, kun eläinlääkäri pisteli tylsähkön oloisella lyhyellä piikillä pattia useita kertoja, ja tämä toistettiin neljä kertaa. Samalla eläinlääkäri teki perustutkimuksen, eikä niissä ihmeempää löytynyt - sydän löi normaalisti, imusolmukkeet normaalit ja keuhkoäänetkin hyvät. Anaalirauhaset tyhjennettiin, kun niitä ei ole koskaan tyhjennetty eikä niissäkään ollut kuin kohtalaisesti täytettä. Eturauhanen oli hieman koholla, ei niin selkeä V-kirjain, mutta juoksuiset nartut saattavat eturauhaseen vaikuttaa niin sekään ei sinänsä ollut hälyyttävää. Kustannuksia tästä reissusta tuli 170€ ja jäimme odottamaan ulkopuolisen patologin tulosta ohutneulanäytteestä.

Tutkimus tehtiin tosiaan maanantaina ja torstaina eläinlääkäri soitti - hän puhui pitkään ja suurin osa meni ohi, mutta yksi asia oli varma - patti oli mahdollinen mastulokasvainepäily ja vaatii kiireellisen leikkauksen.  Maanantaina oli leikkaus ja se meni hyvin - patti poistettiin laajoin marginaalein ja lähetettiin eteenpäin patologille tutkittavaksi. Viikon verran menee tuloksen saamisessa missä varmistuu kasvaintyyppi ja sen luokitus.  Samalla otettiin kolme eri keuhkoröngten kuvaa ja sain olla mukana kuvien ottamisessa pitämässä ts. vetämässä Jekkua etutassuista. Näissä kuvissa ei näkynyt viitteitä kasvaimesta ja mikäli olisi näkynyt, niin patin poistoon ei olisi välttämättä kannattanut edes lähteä, kun se olisi vain saanut kasvaimet ärsyyntymään. Muutenkaan mitään patteja ei kannattaisi puristella tai painella.

Leikkaukselle tuli kustannuksia 494€, mikä sisälsi keuhkorg-kuvat 50€ ja ulkopuolisen patologin tutkimuksen 70€.

Jekun siskolta itseasiassa poistettiin parisen kuukautta sitten pahalaatuinen nisäkasvain, mikä oli tyyppiä I ja tämä oli vauhdittava asia Jekunkin prosessista.

Nyt ollaan leikkauksen jälkeen oltu parisen päivää kotona ja ruoka maittaa. Maksanmakuiset kipulääkkeetkin menevät ihan nameina ja niitä saa vain aamuisin. Kipulääkkeet ovat vahvoja ja niissä riittää tehoa vuorokauden verran. Leikkaushaava näyttää hyvältä, hieman normaalia turvotusta ja pientä eritettä. Jekku on aika tavalla normaali - vaatii rapsutuksia, heiluttaa häntää, mutta onneksi se leikkivire on vielä poissa, kun pari viikkoa täytyy olla hissukseen ja vain hihnalenkkejä tehdä. Eikä saa päästää ulos puutarhaan. Kauluri on aina öisin ja kun ei ehdi vahtia, mutta päivällä sillä on tämmöinen DIY suojapuku tehtynä miesten t-paidasta. Leikkaushaava tällä erää ei ainakaan tullu sitä niin kiinnostavan. Pienten lenkkien jälkeen laitan sille "karatevyön" - niin ikään t-paidasta leikatun ohuen suikaleen minkä sidon selän päälle, jotta herra pääsee itse putsaamaan pippelinsä - on niin uroksille tärkeä juttu hoitaa omaa hygieniaansa juuri tuolla alueella.

Leikkaushaava tosiaan sijaitsee noin 6cm ennen pippeliä etujalkoihin päin, joten se on aina kriittisessä kohdassa uroskoiralla.

Tässä muutamia kuvia matkan varrelta:


Kotona leikkauksen jälkeen


Jekku kotiutui viideltä iltapäivältä ja oli hyvin väsynyt. Se piippaili ja sen vierellä täytyi olla, ja pitää tassusta kiinni. Sen ääni oli karhea leikkauksessa käytetyn leikkausputken vuoksi.

Iltasella vaihteli vähän paikkaakin ja käytiin muutaman kerran ulkona kokeilemassa tulisiko pissaa-  jalannostorefleksi oli, muttei tullut kuin pari tippaa.



Leikkausarpi leikkauspäivän illalla - turvonnut.



Leikauksen jälkeinen aamu:



Eilen illalla kuvattu, reippaana ollaan uudessa "hienossa" pyjamassa vai taikaviittako tämä on?


Myöskin eilisillalta. Vähän tylsää on kun Jippo meni aamulenkille Iitun kera eikä tullutkaan takaisin. Iitun emäntä laittoi viestiä, että palauttaa Jipon vasta tänä iltana - se sopii oikein mainiosti, kun Jekku voi rauhassa tylsistyä ja nukkua rauhassa. Toisaalta taas myös kaveruksia ei voi samaan aikaan edes lenkittää.


Tänä aamuna lenkkeilemässä lähimetsässä.


Leikkashaava aamulla, ei niin kovin turvonnut enää eikä eritteitäkään ole juuri tullut.


Terassilla tuulettumassa vahdinnan alaisena.
Vähän tylsää kun ei pääse tuonne pihalle säntäilemään kahteen viikkoon...




.. ja siksi se mököttääkin. Mutta tällaista tällä erää - ei niin kivoja uutisia ja viikko vielä vietetään sydän kurkussa miettien patologin lausuntoa.

lauantai 23. syyskuuta 2017

LU lappalaisten syysretki


Pääkslahdessa jälleen!  Reippailtiin alaosastolaisten kanssa Pääkslahdessa. Kierrettiin kaikki reitit ja päädyttiin evästämään Rysätarhan laavulle. Keli oli mitä mainioin syyskeli jopa kuuma yllätti, ja yllätyttiin myös siitä, kun poluilla ei muita näkynyt.

Mosku

Rommi

Vihma


Saavuimme Rysätarhalle ja meidät vastaanotti mies pikkukoiralauman kera, mutta hän olikin juuri lähdössä joten saimme omia paikan itsellemme ja kytkimme koirat puihin oman evästyksen ajaksi. Kyllä oli hiljaista ja lämmintä.



Vihma - Lumiturpa Dälli




Mosku - Lumiturpa Ukuli

Rommi -Todellakin Railakas Rommimatsi








Laavulta jatkettiin kohti uutta lisäystä luontopolkuun, jota en ollut itsekään kiertänyt ja uusi pätkä oli erittäin haasteellinen - kivuttiin ensin ylös kalliolle, sitten alas, ja taas ylös, ja taas tiukka lasku. Polku kiermurteli rantakallion tuntumassa, eikä polulle jäänyt kovin isoa kohtaa ennen 5-7m pudotusta järveen. Lopulta taas muutaman metrin nousu kallion päälle. Kyllä siinä sai tehdä töitä ja Rommin emäntä kuvaili reittiä enemmän kalliokiipeilyksi. Oli kyllä aika hurja reitti - onneksi kumpikaan ei jättänyt eroanomustaan alaosastosta. Kaikista haasteellisinta oli kyllä Vihman ja Moskun emännällä - kaksi koiraa ja herkkutatti! Sieni pääsi ehjänä autolle - minusta kyllä papukaijamerkin arvoinen suoritus!


Mänty kasvoi ihan kallionkielekkeellä - polulta kuvattu


Polulta kuvattu, suora pudotus alas oli useita metrejä


Olipa muuten mukava päästä rannan tuntumaan :D




Ehjänä perille!